Tulossa: kiinnostavia kirjallisuustapahtumia

Kirjasyksy on nimensä ansainnut, sillä iltojen pimentyessä katukuva oikein tulvii kiinnostavia kirjallisuustapahtumia. Keräsin kutkuttavimmat muistiin alle, olkaa hyvä!

[Ohjelma päivittyy vielä joulukuun osalta 😉 ]

jazmin-quaynor-392995

Lokakuu

26.10. Poetry Jam, Helsinki

Lavarunoutta saa kuulla jälleen Helsingissä, kun Poetry Jam palaa lavalle. Lokakuussa runoillaan ravintolä Lämmössä Suvilahdessa. Esiintyjinä on säveltäjä-muusikko Mikael Öhman, iranilais-suomalainen runoilija-kuvataiteilija Muhaned Durubi, Hullu Ruusu -yhtyeestäkin tuttu runoilija Merita Berg sekä lavarunoilija Veera Ojolan.

Lisäksi 10 ensimmäisenä ilmoittautunutta pääsee ottamaan lavan haltuun open micissä. Esiintyjille palkkioksi mitäpä muuta kuin hilloa 🙂

Katso lisätiedot ja ilmoittautumisohjeet open miciin tapahtuman Facebook-sivulta.

26.-29.10. Helsingin Kirjamessut

päivälippu 16e/10e, kokoaikalippu 30e/20e

Pääkaupungin suurimmat kirjamessut ovat kirjallisuusskenessä odotettu tapahtuma. Ohjelmaa on tänäkin vuonna paljon ja erikoisuutena vuonna 2017 on entistä pidemmät aukioloajat. Navigoi itsesi tarkastamaan messujen ohjelma.

28.-29.10. Varjokirjamessut Helsingissä

Maksuton

Varjokirjamessut on vaihtoehtoinen kirjallisuustapahtuma ja se järjestetään Rauhanasemalla Pasilassa. Varjokirjamessut nostaa esiin erityisesti pienkustantamoita sekä itsenäisiä tekijöitä. Heidän nettisivuilla tapahtumaa kuvataan seuraavasti:

”Varjokirjamessut tarjoaa vaihtoehdon kaupallistuneille ja kalliille Helsingin kirjamessuille, jossa eniten tilaa saavat suuret kustantamot ja valtavirralle mieleinen kirjallisuus. Varjokirjamessujen ohjelma koostetaan uusista kiinnostavista teoksista, mutta nostaa esiin myös teemoja ja toimintaa, joita valtavirran tapahtumissa ei välttämättä käsitellä.”

Esittelyssä mm. Laura Gustafssonin syksyllä ilmestynyt Pohja-teos. Lue lisää tapahtumasta Varjokirjamessujen nettisivuilta.

Marraskuu

1.–30.11. NaNoWriMo

NaNoWriMo (National Novel Writing Month) tulee taas! NaNoWriMo kannustaa jokaista tarttumaan kynän varteen (tai näppikseen) ja kirjoittamaan sen kauan unelmoidun romaanin marraskuussa. Tapahtuma on hauska tapa saada ensimmäinen versio valmiiksi ja löytyypä NaNoWriMo:n sivuilta myös suomalaista vertaistukea.

Kirjoitin viime vuonna kokemuksiani NaNoWriMo:sta sekä vinkkejäni osallistujille. Katso tarkemmat ohjeet ja rekisteröidy osanottajaksi NaNoWriMo:n virallisilta nettisivuilta.

1.11. Kulttuurivihkojen syksyn kirjabileet, Helsinki

Maksuton

Uusi kustantamo Kulttuurivihko aloittaa toimintansa ja järjestää avajaisbileet keskiviikkona 1.11. Ølhus Oslossa (Haapaniemenkatu 3–5, Helsinki). Ohjelmassa kirjailijavieraita, kirjavalikoimaan tutustumista sekä tietysti verkostoitumista. Tapahtuma on avoin kaikille.

Katso tarkemmat tiedot Kultturivihkojen Facebook-tapahtumasta.

10.11. Kaunokirjallisuuden Finlandia-ehdokkaat julki

Kaunokirjallisuuden Finlandia-ehdokkaat julkistetaan 10.11.

15.11. Esseesalonki, Helsinki

Maksuton

Nuoren Voiman Liitto järjestää syksyllä 2017 Esseesalonki-nimistä tapahtumaa, jossa luetaan ja keskustellaan kaikesta esseisiin liittyvästä. Esseesalongin kuvaus Facebookissa:

”Esseesalonki on tarkoitettu kaikille, jotka haluavat keskustella esseestä, esseistä ja esseekirjoittamisesta. Salongin tapaamiset ovat vapaamuotoisia ja vapaasti muotoutuvia: kuka tahansa voi ehdottaa keskustelunaihetta tai yhteisesti luettavaa esseetä. Epämuodollisena vetäjänä toimii kirjallisuustieteen ja teologian opiskelija HuK, teol.yo. Ville Hämäläinen.”

Esseesalonki järjestetään Nuoren Voiman Liiton tiloissa (Fredrikinkatu 23 D 4).

29.11. Kaunokirjallisuuden Finlandia-voittaja julki

Suurimman ja arvostetuimman Suomen kirjallisuuspalkinnon valitsee tänä vuonna 29.11. Elizabeth Rehn.

Helsingin Sanomien kirjallisuuspalkinto (tarkkaa päivämäärää ei tiedossa)

Helsingin Sanomat jakavat vuosittain kirjallisuuspalkinnon ansioituneelle esikoiskirjalle. Finalistit paljastetaan lokakuussa Helsingin Kirjamessuilla.

Joulukuu

14.12. Esseesalonki, Helsinki

Maksuton

Nuoren Voiman Liitto järjestää syksyllä 2017 Esseesalonki-nimistä tapahtumaa, jossa luetaan ja keskustellaan kaikesta esseisiin liittyvästä. Esseesalongin kuvaus Facebookissa:

”Esseesalonki on tarkoitettu kaikille, jotka haluavat keskustella esseestä, esseistä ja esseekirjoittamisesta. Salongin tapaamiset ovat vapaamuotoisia ja vapaasti muotoutuvia: kuka tahansa voi ehdottaa keskustelunaihetta tai yhteisesti luettavaa esseetä. Epämuodollisena vetäjänä toimii kirjallisuustieteen ja teologian opiskelija HuK, teol.yo. Ville Hämäläinen.”

Esseesalonki järjestetään Nuoren Voiman Liiton tiloissa (Fredrikinkatu 23 D 4).


Kuva: Unsplash

Mainokset

Sivuraiteilla: Minä en tiedä

nicole-mason-19741

Tietoa käytetään vallan välineenä eri tavoin. Tietoa voidaan pihistellä kokonaan tai siitä voidaan kertoa vain osa, jolloin kokonaiskuva heikkenee ja näkee vain yhden näkökulman. Yleistä on myös puhua hienoilla termeillä ja sivistyssanoilla selittämättä niitä kanssakuulijoille.

Tiedolla voidaan monin tavoin nöyryyttää. Työskennellessäni asiakaspalvelussa kollegani ei koskaan välittänyt pomon inffoja ja hän piti siitä, että sai nolata minut asiakkaan edessä näyttävästi ja hyvin liioitellusti: ”Oh Mariia, you silly girl! Didn’t you know that we haven’t had rump stake on the menu for months?”

Jos ei tiedä, on tyhmä. Eikä kukaan halua olla tyhmä.

Minulla meni kauan oppia myöntämään rehellisesti, että minä en tiedä. Ehkä se on kasvatuksen, sosiaalisten paineiden tai yhteiskunnan synnyttämää, että pitäisi tietää kaikesta kaikki. Koko ajan.

Ei ole häpeä sanoa, että ei tiedä. Se on oikeastaan vahvuus. Tiede on opettanut minua ennen kaikkea, kuinka kaikki on epävarmaa eikä mikään ole sitä, miltä näyttää.

Kun kysyy tarkennusta: ”mitä tarkotit tuolla termillä?”, ”en olekaan kuullut siitä, mitä se tarkoittaa?”, osoittaa olevansa kiinnostunut. Toisinaan myös puhuja itse jää kiinni siitä, että vain kikkailee termeillä peittääkseen omaa epävarmuuttaan.

Jos sanon, että minä en tiedä, pian tiedän.

Oivalluksia tekstin muokkauksesta

patrick-tomasso-319754

Teksti ei toiminut. Alku, henkilöhahmot ja tunnelmat tökkivät eivätkä tuntuneet luontevalta. Pohdin uusia näkökulmia tekstiin jokaiselta kantilta, mutta mitkään eivät  aidosti parantaneet sitä. Eivät mitkään! Sitten se iski.

Istuin aamupalapöydässä arkena ja mussutin kylmäksi koppuraksi jäähtynyttä paahdettua ruispalaa. Hörpin aamuärtyisästi kahvia ja kuuntelin puolella korvalla Radio Helsingin aamulähetystä, jossa oli vieraana Young Adult Fiction -messujen järjestäjä. Lähetyksessä keskusteltiin mm. millaisia kirjoja nuoret sekä nuoret aikuiset lukevat ja miksi kohderyhmä on maailmalla nousussa.

Olin sattumoisin juuri työstämässä toista versiota nuorille suunnatusta tekstistä, mutta olin aivan jumissa eivätkä mitkään aiemmat temput tuntuneet toimivan: mm. tekstin lepuuttaminen, ongelmakohtien poistaminen, tiivistäminen ja lauseiden hiominen.

Samassa ajatus lipui mieleeni kuin sattumalta: vaihdan päähenkilöideni nimet päittäin!

Ajatusprosessi eteni jokseenkin näin:

  1. ihan hölmö ajatus!
  2. voi siinä sittenkin olla perää…
  3. äh, nimien vaihtaminen vaatii aivan liikaa mekaanista hommaa!
  4. henkilöhahmot olisivat kyllä silloin kolmiulotteisempia, voisihan se toimia…
  5. nyt ymmärrän miksi 1. päähenkilö ei ole ollut samaistuttava – tämähän on aivan loistava idea!
  6. ei perkele, tulee ylimääräinen välivaihe työhön!!!
  7. mutta lopputulos ratkaisee ja siitä tulee hyvä!

Henkilöhahmot elävät nyt tarinassa itsenäisesti ja väkinäisyys on kadonnut. Teksti on luontevaa ja paljon uskottavampaa. Ja mitä tulee mekaaniseen työhön: onneksi on Wordin Find –> Replace -toiminto!

Ratkaisut harvemmin tulevat tekstiä tuijottamalla. Pienemmät korjaukset kyllä, mutta juoneen ja kokonaisuuteen liittyvät ideat tupsahtavat usein mieleen kuin vahingossa. Niille täytyy antaa vain aikaa putkahtaa mieleen. Kirjoittamisessa parasta onkin se, että prosessi on aina uniikki eikä kukaan voi koskaan täysin hallita sitä.

En tiedä mistä moinen ajatus henkilöhahmojen päittäin vaihtamisesta tuli, sillä lähetyksessä ei oikeastaan puhuttu lainkaan henkilöhahmoista. Kai aiheesta yleisesti keskustelu toimi hyvänä triggerinä. Piti kyllä taputtaa itseäni selkään ja kiitellä: ”Hyvin keksitty kuomaseni, kyllä me vielä saadaan tämä teksti valmiiksi.”

Kuva: Unsplah

Ohjeita kirjoituskilpailuihin

Osa kirjoituskilpailun termeistä ja käytänteistä saattaa ihmetyttää. Moni kirjoituskilpailu pyytää liuskoja, mutta mitä ne ovat? Miksi tekstin kanssa pitää lähettää pienempi kuori? Milloin voittajille ilmoitetaan voitosta? Miten kirjoituskilpailun voi voittaa?

Tämä teksti pyrkii ohjeistamaan sekä avaamaan termejä, jotta jokainen voi lähettää kilpailuun parhaan mahdollisen tekstinsä.

alejandro-escamilla-10

Mikä on liuska?

Yksi liuska vastaa yhtä tietokoneella tai kirjoituskoneella kirjoitettua sivua (yksi liuska = 1 tulostettu A4). Mikäli maksimipituus tekstille on 4 liuskaa, tarkoittaa se siis max. 4 tulostettua paperiarkkia. Tekstin ei tarvitse jatkua viimeisen liuskan loppuun asti. Eli tekstiä voi olla yhteensä 3,5 sivua.

Miksi kannattaa perehtyä kuka on tuomaristossa?

Siksi, koska jokaisella tuomarilla on oma tyylinsä ja makunsa. Tuomariston omista töistä  saa käsityksen heidän ajatusmaailmastaan ja minkälainen teksti saattaisi kiinnostaa heitä. Tuomaristoon ennalta tutustuminen on joskus ratkaisevaa, mutta ei aina.

Miksi ohjeet on hyvä lukea huolellisesti ja monta kertaa?

Ohjeissa kerrotaan usein mm. aihe tai teema, pituus sekä tekstin muotoilut, joita täytyy noudattaa. Lisäksi on tärkeää noudattaa tekstin postittamisohjeita – jos kilpailuun osallistutaan nimimerkillä, pitää muistaa postittaa tekstin mukana myös pienempi yhteystiedot sisältävä kuori.

joanna-kosinska-255355

Mikä on pienempi yhteystiedot sisältävä kuori?

Nimimerkillä osallistuminen takaa anonyymin tuomaroinnin, jolloin kilpailussa arvioidaan vain tekstiä. Pienempi kuori on tärkeää muistaa sujauttaa mukaan, sillä muutoin tuomaristo ei osaa tavoittaa mahdollista voittajaa. Pienempään kuoreen laitetaan siis omat yhteystiedot mahdollista voittoa varten.

Miksi on hyvä miettiä kahdesti ennen kuin osallistuu kirjoituskilpailuun?

Kirjoituskilpailuja järjestetään paljon eikä jokaiseen tarvitse osallistua. Tuloksena on hutaistuja ja puolivalmiita raakileita, jotka vievät vain kirjoittajan aikaa eivätkä tuo koskaan voittoa, mikä puolestaan masentaa.

Jokaiseen kilpailuun ei tarvitse lähettää uutta tuotosta, mutta vanhaa kilpailutekstiäkään ei ole hyvä kierrättää. Kannattaa keskittyä lähettämään projekteja, joita työstää paraikaa, sillä ne ovat hiotumpia. Kilpailut ovat kuitenkin mukava välipala, jos haluaa breikkiä omasta projektista ja saada jotain pientä sekä helppoa valmiiksi.

Miksi ensimmäistä ajatusta ei kannata työstää valmiiksi? 

Jos kirjoituskilpailulla on jokin teema esim. auttaminen, ei kannata lähteä ensimmäisten ajatuskuvien matkaan. Todennäköisesti monelle muullekin tulee mieleen auttavat kädet, vanhukset, lapset tai sydämet. Tuomaristo lukee lähtökohtaisesti noin 100+ tekstiä ja no, samanlaisten tekstien lukeminen on äärimmäisen tylsää. Kirjoituskilpailussa pärjää usein teksti, jossa on hieman eri aihe tai kulma. Aiheen valinta on siis ratkaisevaa.

Millainen tarina voi voittaa? 

Kuten Jukka Ahola on blogissaan maininnut, kilpailujen kärjessä on usein tarinoita, joissa on jokin uusi tai ennalta-arvaamaton kulma. Aloitus on tempaiseva tai henkilöhahmot epätavanomaisia. Jos kaikki kirjoittavat ”kivan” tarinan, on tuomarointi todella haastavaa (ja tekstien lukeminen tylsää ks. edellinen kohta). Aiheen lisäksi myös tarinankerrontaa on hyvä miettiä.

aga-putra-125108

Miksi tarinan ensimmäistä versiota ei kannata lähettää kilpailuun? 

Koska se ei ole paras. Suosittelen työstämään tekstistä vähintään 3 eri versiota. Mikäli kirjoitat koneella, kannattaa teksti tulostaa ja lukea paperilta. Jostain syystä kirjoitusvirheet huomaa paremmin paperilta kuin näytöltä. Teksti on myös hyvä lukea huolellisesti läpi ennen kuin innostuu postittamaan sen kilpailuun. Lisäksi ei ole huono idea antaa jonkun toisen lukea teksti läpi.

Milloin voittajille ilmoitetaan?

Julkistuspäivä ei tarkoita samaa kuin voittajille ilmoittaminen. Koska voittajat monesti paljastetaan jonkin tilaisuuden yhteydessä, on voittajien tärkeää tietää etukäteen tulla paikalle. Oma kokemukseni ilmoittamisesta vaihtelee 1,5 vk – 1 kk välillä. Mikäli et ole kuullut kirjoituskilpailun järjestäjistä 7 päivää ennen julkistuspäivää, et todennäköisesti ole voittanut kilpailua.

Mikäli niin onnellisesti on käynyt, että olet voittanut kilpailun, ei voitosta saa puhua julkisesti mitään ennen kuin voitto on virallisesti julkistettu. Ei siis some-hehkutusta ennen julkistustilaisuutta.

Mitä voiton jälkeen? 

Pidän voittoja eräänlaisina sulkina, joita voin laittaa hattuun. Onko elämäni lähtenyt tähdenlentona taivaalle kirjoituskilpailujen voittojen jälkeen? Ei. Elämäni ei oikeastaan ole muuttunut lainkaan. Oikeastaan se on hyvä, sillä pidän siitä sellaisena kun se on.

Mikäli kirjoituskilpailuihin osallistuu ainoastaan siksi, että saisi kustannussopimuksen tai mainetta ja mammonaa, joudun tuottamaan pettymyksen. Kustannussopimuksen (tai maineen ja mammonan) saaminen tänä päivänä kirjoituskilpailun kautta on oikeastaan myytti. Niin ei juurikaan tapahdu. Moni ei ehkä halua kuulla sitä sanottavan ääneen, mutta mielestäni on parempi puhua realistisesti.

 

Vaikka olenkin realisti, on minussakin rutkasti optimistia. Mielestäni aina kannattaa yrittää, sillä koskaan ei tiedä mihin elämä vie ja kenet voi tavata. Lisäksi sijoitus kilpailussa voi tuoda kaivattua itseluottamusta, joka siirtyy inspiraationa romaanikäsikirjoitukseen.

Toivon, että jakamistani ohjeista on lukijoilleni mahdollisimman paljon hyötyä. Kannustan kaikkia osallistumaan kirjoituskilpailuihin, kirjoittamaan ja nauttimaan prosessista.

Onnea kirjoituskilpailuihin ja tulkaa kertomaan, mikäli teitä lykästää! 🙂 


Kuvat: Unsplash

Teatterissa: Tavallisuuden Aave

nukkekoti-ei-painokelpoinen-1600x814_c

En ole ehkä koskaan asettanut yhtä korkeita odotuksia näytelmälle kuin Saara Turusen Tavallisuuden Aavelle. Valitettavasti näytelmä ei vastannut odotuksiani, vaikka aineksia loistavalle näytelmälle olisi ollut.

Näytelmä ottaa kantaa siihen kuinka ihmiset pyrkivät olemaan jatkuvasti mahdollisimman normaaleja, mutta pyrkimykset normaaliuteen ovat absurdeja. Näytelmä kärjistää tavallisuuden niin tavalliseksi, että tavallisuus vinksahtaa jo outouden puolelle. Lisäksi surrealistiset kohtaukset värittävät kerrontaa ja yllättävät katsojan kuin unesta.

Perhe elää kodissaan elämäänsä kuin nukketalossa. Perhejuhlat ja perheen dynamiikka ovat kärjistetyn kankeita ja suomalaiseenkin kulttuurin jopa vaivaannuttavia. Turunen on havainnoinut laaja-alaisesti suomalaista kulttuuria ja poiminut stereotyyppisimmät piirteet näytelmäänsä, kuten häät ja muut perinnejuhlat, koulujärjestelmä ja ydinperhe. Hyperbola hallitsee kaikkea tekemistä lavalla aina näyttelijöiden liikkeestä puheeseen, jolloin näytelmän katsominen tuntuu loppuajasta jopa puuduttavalta.

On näytelmässä kuitenkin nerokkaita oivalluksia, kuten Elina Knihtilän monologi lihavasta naisesta ja oman inhon välisestä suhteesta. Lisäksi lintujen metaforaa on käytetty tehokkaasti hyväksi sekä ”ongelmien lakaisu maton alle” toimii kirjaimellisesti.

Näytelmän loppu sen sijaan hämmentää ja saa katsojan vaivautuneeksi. ”Outouden harjoittaminen” eli tyynyjen runkkaaminen (Pyry Nikkilä), jatkuu aivan liian kauan, eikä katsoja oikein tiedä minne katsoa. Sen sijaan tyynyjen sisältä pursuavat höyhenet muistuttavat meitä jälleen linnuista.

Lisäksi seuralaiseni epäili katsomossa olevan palkattuja naurajia, sillä joku nauroi aina tasaisin väliajoin, vaikka kohtauksessa ei juurikaan mitään hauskaa ilmennyt. Meitä ei naurattanut. Muutaman kerran huvitti.

Tavallisuuden Aave on naisnäyttelijöiden suoritusten juhlaa. Aina yhtä valloittava Elina Knihtilä ja Laura Birn loistavat suorituksillaan. He tekevät tasokkaita roolisuorituksia monissa eri rooleissa ja on virkistävää nähdä Laura Birn vaihteeksi teatterilavalla elokuvien sijaan.

Tavallisuuden Aave ei lunasta suuria ennakko-odotuksia, mutta on silti oivallinen näytelmä suomalaisesta kulttuurista sekä tavallisuuteen pyrkimisestä. Jos liioittelua olisi ollut vähemmän tai esityksessä olisi ollut väliaika, olisi se mielestäni ollut loistava.

Rooleissa: Elina Knihtilä, Laura Birn, Ylermi Rajamaa, Pyry Nikkilä ja Antti Heikkinen

Tavallisuuden Aave Q-teatterissa (Tunturikatu 16, Helsinki) vielä syksyn 2017 ajan. Liput: tiketti.fi

Kuva: Q-Teatteri

Kun on huono

mathias-jensen-112591

Olen kirjoittanut aiemminkin huonoudesta ja epäonnistumisen pelosta. Ne ovat kaksi yleistä ja hyvin samaistuttavaa tunnetta kirjoittajan elämässä.

Olen kokenut viime aikoina todellista huonoutta, mikä ei tällä kertaa kohdistu kirjoittamiseen vaan tuohon toiseen kotimaiseen eli ruotsinkielen opiskeluun. Virkamiesruotsi, ah mitä riemua, jätterolig.

Väittävät olevansa huonoja

Voisin hävetä huonouttani, mutta en häpeä. Olen tunnilla oppimassa ruotsia, en pönkittämässä itsetuntoani.

On olemassa ihmisiä, jotka julistavat olevansa surkeita jossain asiassa. Kun on heidän aikansa toimia, he suoriutuvat tehtävästä täydellisesti. Todella ärsyttävää! Minä en kuulu tuohon joukkoon. Kun sanon olevani huono, olen rehellisesti todella huono.

Mutta se ei haittaa. En ole kuullut, lukenut tai edes ajatellut ruotsia yli 10 vuoteen, joten ei ihme, että kielitaito on ruostunut.

Ensimmäisellä tunnilla olin susisurkea, en ollut ainoa, mutta kuuluin luokan huonoimpiin. Näin muutaman taitavan (itseään surkeaksi ruotsissa kutsuvan) myhäilevän ilmeen, kun he tiesivät olevansa parempia ja suoriutuvansa itselleni vaikeuksia tuottavista tehtävistä vaivatta.

Mutta se ei haittaa. On olemassa vain yksi suunta ja se on ylös. Minusta ei koskaan tule natiivia ruotsinpuhujaa, mutta kielitestin molemmat osat ajattelin läpäistä.

Miten? saatat kysyä. Opiskelemalla hitosti ruotsia, javisst.

Kirjoittaminen ja huonous

Sama pätee kirjoittamiseen: pitää uskaltaa olla huono.

Ei saa verrata itseään maailmankuuluihin kirjailijoihin. Kirjailijat ovat olleet ihan yhtä huonoja aloittaessaan, mutta he tuskin sitä myöntävät. Kukaan ei myönnä heikkouksiaan, sillä moni haluaa antaa kuvan, että ovat synnynnäisesti neroja.

Kehitystä ei tapahdu, jos ei ole realistinen itselleen eikä ole valmis tekemään töitä. Kirjoittamaan oppii kirjoittamalla, lukemalla sekä aktiivisella pohtimisella.

Lisäksi oma rajallisuutensa kannattaa hyväksyä. Jos laskee tavoitteitaan täydellisestä kirjoittamisesta ”vain” kirjoittamiseen, saattaa vahingossa irrottaa itsensä rajoittavista kahleista. Jos uskaltaa olla huono, antaa itselleen luvan tulla paremmaksi.

Ei ole häpeä olla huono ja tehdä virheitä. Virheet ovat hyvä juttu. Täydelliset ihmiset ovat sitä paitsi ihan susitylsiä.

Kuva: Unsplash

Kirjoittajan työvälineet: Siri

 

macos-sierra-siri-app-icon

Hey Siri – aloitan epävarmana. Puhelimen näyttöön tulee ääniaaltoja, jotka odottavat minun puhuvan. Köhin ja Siri yrittää lukea äännähdystä sanaksi.

Siri on Applen tuotteissa oleva puheentunnisteella toimiva ”avustaja”. Siriltä voi kysyä periaatteessa mitä tahansa ja se pyrkii etsimään tiedon Internetin eri lähteistä. Siri toimii Applen uusimmissa tietokoneissa, tableteissa ja älypuhelimissa, ja vaatii toimiakseen internet-yhteyden.

Joskus kirjoittaessani olen ajatellut olevan kätevää, jos vieressäni istuisi ihminen, joka osaisi vastata kaikkiin mieleeni tuleviin kysymyksiin. Niin kuin poikaystäväni usein tekee. Koska hänkin on ihminen, olisi epäinhimillistä pitää häntä vankina työhuoneessani.

Kokeilin Siriä viikon ajan kirjoittamisen työvälineenä. Halusin nähdä mihin Siri pystyy ja kuinka teknologia voi mahdollisesti helpottaa työtaakkaa. Alla raporttina viikosta ja hyödyllisiä havaintoja muille.

Kielimuuri

Siri toimii vain englanniksi. Siitä huolimatta, että olen asunut Englannissa 4 vuotta ja ääntämykseni on pääosin brittiläinen, Sirin oli paikoin vaikea ymmärtää minua.

Minä: What is a good book about Finnish mythology?

Siri ymmärsi: What is the good book about Phones MR G?

Vaikka Siri ymmärtäisi puheen väärin, on näytölle ilmestyvää tekstiä mahdollista korjata manuaalisesti. Toisaalta vastauksen olisi ehkä löytänyt helpommin vain kirjoittamalla muutaman avainsanan hakukoneeseen.

Yritin huvikseni puhua suomea Sirille.

Minä: missä Kuusamo sijaitsee?

Siri: SISIISEQ call summer. Sen jälkeen Siri varmisti minulta: ”Just to confirm – you’d like to call Sami.” Puhelin on valmis soittamaan Samille. Ei mennyt nyt ihan putkeen. Pysytään englannissa.

Täsmällinen tieto

Sen sijaan tarkkoihin kysymyksiin Siri osasi vastata yllättävän hyvin. Testasin kysymällä, mikä on Ranskan pääkaupunki ja sain vastauksesi Pariisin kartan kanssa.

Lisäksi kysymykseeni, milloin orjakauppa päättyi, sain vastauksen noin 1850-luvulla ja vielä täsmennyksen Atlantin orjakaupasta lähteiden kera.

Lyhyet ja täsmällistä tietoa vaativat kysymykset toimivat parhaiten Sirin kanssa. Käsittääkseni puheentunniste poimii avainsanoja hakukoneen lailla, joten tekoälyn on helppo prosessoida ”Paris” tai ”slave trading” kaltaisia sanoja.

Tiedon lähteet

Siri saa tietonsa Bing-hakukoneen kautta. Jos joku ei tiedä miten hakukoneet toimivat, tässä pieni tiivistelmä: hakukoneet tallentavat käyttäjien hakusanoja, sivustoilla vietettyjä aikoja sekä klikkauksia. Näiden kolmen kriteerin perusteella hakukoneet laskevat suosituimman sivuston ja tarjoavat sitä ensimmäiseksi. Ensimmäisenä tarjottu sivusto ei siis ole luotettavin. Eli ensimmäisenä tarjottua vastausta kannattaa lähestyä varauksella.

Siri tarjoaa lähes poikkeuksetta Wikipediaa ensimmäiseksi vaihtoehdoksi, josta voisin saada vastauksen kysymykseeni. Tässä nousee toinen ongelma: Wikipedia ei ole luotettava lähde, sillä kuka tahansa voi kirjoittaa sinne mitä tahansa. Tässäkin kohtaa tekstiä kannattaa lukea varauksella ja varmistaa lähteiden paikkansapitävyys muista lähteistä.

Siri ei pyri tarjoamaan lainkaan luotettavina pidettyjä lähteitä, kuten kirjoja tai journal-artikkeleja. Kun etsin hyvää kirjaa suomalaisesta mytologiasta (ks. ensimmäinen esimerkki), Siri ohjasi minut lopulta epämääräisille sivustolle, jonka tekstissä mainittiin muutaman kerran ”Finnish mythology”. Sen sijaan teksti itsessään ei käsitellyt suomalaista mytologiaa.

Tietysti sovellusta on helpompi kehittää ja ylläpitää, kun se hyödyntää Internetin megalomaanista dataa. Näyttää väistämättömältä, että informaatio mielletään nykypäivänä samaksi asiaksi kuin tieto, mitä se ei kuitenkaan ole. Informaatiota saadaan mm. aistiärsykkeiden kautta ja informaatiota (tai dataa) voi kuka tahansa tuottaa mm. sosiaalisessa mediassa, mutta informaatiolla ei välttämättä ole totuuspohjaa.

Yksityisyys- ja tietosuoja

Muutama sana yksityisyys- ja tietosuojasta, sillä ne ovat tällä hetkellä tapetilla.

Siri tallentaa kysymykset. Apple on perustellut tallentamista sillä, että sen avulla sovellus toimii paremmin. Joku saattaa miettiä, että mitä väliä, jos haut tallennetaan. Mielestäni sillä on väliä.

Kaikista tehdyistä hauista voi tehdä profiilin tietoa etsivästä ihmisestä, niin hyvässä kuin pahassakin. Olen tehnyt hakuja liittyen eri murhatapoihin, radikalisoituihin uskonliikkeisiin, ruumiin hävittämiseen, huumeiden salakuljettamiseen, yms. Näyttää pahalta, eikö totta? Puolustuksekseni tuskin riittäisi, että olen tehnyt taustatutkimusta kirjaan.

Lisäksi kysymys nousee, että missä menee kysymyksen tallentamisen raja. Mitä, jos ystäväni keskustelee kanssani henkilökohtaisista asioista samalla, kun pyydän Siriltä palveluksia? Ystävänikin puhe tallentuu Applen tietopankkiin?

Lopuksi

Sirin avulla voi hallita periaatteessa koko älypuhelintaan äänensä avulla. Sillä voi soittaa, tekstata, tehdä kalenterimerkinnän tai ottaa jopa valokuvan ilman, että koskettaa kertaakaan ruutua.

Sen sijaan tiedonlähteeksi en sitä välttämättä käyttäisi, ainakaan omissa kirjoittamisprojekteissani. Jalkatyö taustatutkimuksen parissa on tehtävä itse eikä siihen ole oikotietä. Siri on kuitenkin hyödyllinen, jos haluaa täsmällistä tietoa tai esimerkiksi löytää lähimmän ruokapaikan vieraalla paikkakunnalla.

Mitä tulee yksityisyys- ja tietosuojakäytäntöihin, ne puhuttavat tällä hetkellä eikä Apple ole ainut. Myös hakukonejätti Googlea on syytetty tietojen keräämisestä. Nämä ovat vaikeita asioita yksilön kannalta, mutta niihin kannattaa kiinnittää huomiota. Viikon kokeilun jälkeen kytkin Sirin pois päältä, ihan varmuuden vuoksi.

Kuva: Apple